Sivut

tiistai 25. marraskuuta 2014

XCIV

Yhdellä ohuella henkäyksellä
- siihen missä niska ja kaula kohtaavat –
saat minut niin
pieniksi hitusiksi
halua ja ikävää

että en tiedä
kuka minusta enää kokonaisen tekee.

maanantai 24. marraskuuta 2014

XCII

Maisema on melkein harmaa
vaikka lumi satoi juuri ja

minä odotan
ja
toivon
että viimein saapuisi hän
joka tahtoo
ottaa ongelmani omikseen,
tahtoo halata silloin kun minä en enää jaksa nousta,
tahtoo nauraa kanssani aamuun asti


taivas punertaa
ja minä käännyn kotiin
vaikka en olekaan varma
mihin suuntaan kävelisin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

XC

Pyöräillessä näkee juuri oikeasta kulmasta
ne vesilammikkoihin tipahtelevat vesipisarat
jotka katulamppujen valossa
näyttäytyvät kauniina hetkenä.


(2010)                    

LXXXIX

Eniten nauttisin silti siitä
että saisin aamuisin herätä
vierestäsi
kun valon säteet eivät ylitä
huoneen haurasta hämärää
ja meillä on aikaa vielä
vielä
vielä
tämä kosketus.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Kääri minut pumpuliin

Olen niin lopen kyllästynyt
rikkomaan itseäni aina uudelleen
samoin teräviin reunoihin
sanoihin
niihin, joiden edelliset arvet ehtivät juuri parantua

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

LXXXVIII

Vaikka minä niin saatanan hyvin
tiedänkin,
että elämässä ei ole voittajia
tai häviäjiä,
on vain niitä, jotka jatkoivat elämäänsä,
ja niitä jotka eivät

en minä aina millään jaksaisi jatkaa.

Minä tahtoisin kuulla äänesi niskassani
tuntea sormet lapaluissani ja väittää vastaan
pelkästä suunsoittamisen ilosta.

LXXXVII

Olet niin lähellä
että saattaisin pelätä, jos et pitäisi kiinni
Pimeyteen katsoessa
voi puhua mitä vain, loputtomasti
ja voi taivas miten minä rakastankaan ääntäsi!

olen vain pieni tyttö
joka ei tiedä mistään mitään
ja jota samaan aikaan naurattaa ja itkettää
koska maailma on niin suuri
ja turva on vain siinä kainalossasi.

tiistai 4. marraskuuta 2014

LXXXI

Kaikille muille
kaikista muista asioista

on helppoa sanoa
että aika parantaa.