Sivut

tiistai 28. lokakuuta 2014

LXXIX

Sano
sano etten minä kuvittele

sano että et ole tuollainen
vain kohteliaisuudesta

maanantai 27. lokakuuta 2014

Kieroutuneisuuksia:

Sen tietyn
vihan toinen puoli
on aina
rakkaus.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kuuntelen Wiskaria ja ajattelen

elämä on välillä niin turhaa
mutta on se myös tiettyinä iltahetkinä teemuki kädessä
kynttilöiden valossa niin
pirun kaunista


--ja välillä on ihan okei olla vähän hukassa

perjantai 24. lokakuuta 2014

Totuuksia, rakkaani

Kaksi rikkinäistä
eivät ikinä muutu
yhdessä ehyeksi

vaikka miten uskoisi, toivoisi, rakastaisi,
sielujen säröt eivät osu
yksiin,
vereslihalla olevat arvet
eivät parane kun laittaa silmät kiinni
ja suutelee ikuisuuden ja toivoo


vasta kaksi ehyttä
voivat olla yhdessä kokonaisia

torstai 23. lokakuuta 2014

LXXVIII

Suloisinta on herätä aamulla siihen
että olet ajatellut minua

teevesi on lämmintä termospullossa
ja vastaan viestiisi että tahtoisin nähdä sinut nyt enkä vasta marraskuussa.

tiistai 21. lokakuuta 2014

LXXVII

Maailma on sama meille kaikille
pitäisi vain avata silmät
ja katsoa

maanantai 20. lokakuuta 2014

Ikinä

En tainnut ikinä kertoa sinulle
miten hyvältä näytit
lumisateessa hieman liian ohuessa takissa
hiutaleet takertuneena silmäripsiin
ja vähän palelevana ja eksyneen oloisena


En tainnut ikinä kertoa sitäkään
miten aina haluaisin vain halata sinua
enkä päästää ikinä irti

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

LXXV

Harhailen
ilman karttaa ja kompassia
sotkeudun sanojesi takkuiseen verkkoon
hukun omiin loputtomiin toiveisiini,

vastaisin
vaikka soittaisit kahdelta yöllä

maanantai 13. lokakuuta 2014

LXXIII

se surullisen kuuluisa norsu
kasvaa lasikaupassaan ainakin kolminkertaiseksi
kun me nukumme samassa huoneessa
eri sängyissä

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

LXX

Pimeinä yksinäisinä iltoina
muistan vaan sen
miten piirsit kielenkärjelläs mun lapaluut taas näkyviksi

tuu piirtämään mut taas henkiin
ennen kuin hukun tähän peittoon joka on tehty kahdellle

tiistai 7. lokakuuta 2014

LXIX

seison niin lähellä sinua
että voisin koskea, halata, silittää
painaa huulet sun korvan juureen
nostan jo kättä tarttuakseni susta kiinni ennen kuin menet


--ja minä olen sama kuin kipu, ikävä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

LXVII

Maailma on niin kaunis
että kirvelee katsoa

keltaiset vaahteranlehdet vasten pilvetöntä taivasta,
tulet mieleen
koska kanssasi kaikki näytti vielä kauniimmalta,
ja kanssasi muistin
miten arvaamatonta elämä on,
opetit minulle miten ei murehdita eilisiä tai huomisia,
kunpa muistaisin edes puolet niistä ohjeista
joita annoit aamuviiden tienoilla, kun kumpikaan ei ollut varma
näimmekö vain samaa unta--


jo lakastuneita lehtiä harmaalla asfaltilla,
kävikö niille kuten meille?