Sivut

maanantai 26. toukokuuta 2014

XXVI

”Kumpaa sinä pelkäät: melua vai rauhaa?”
kysyt ja painat huulesi niskaani.

Väitän sinulle, että en pelkää mitään.
Olen aina ollut hyvä puhumaan
ihmisiä pyörryksiin
etkä sinäkään sitä kiistä.

Jos riittävän kauan
uskottelen, että näin on,
en pelkää enää
mitään.


Melussa on se vika,
että siellä kadottaa ajatuksensa.
Voi siis olla,
että kadotan sen mitä minulla sinusta on.

Rauha on jotain
mitä minulla ei ole;
kaikki mikä on ihmiselle uutta,
pelottaa.
Taidan vastata sekä että.


Ja sitten tulet sinä, ja sanot:
”pelkääminen ei auta mitään”

ja minä uskon, koska minä uskon kaiken mitä sinä sanot.


-
Inspiraatio saapui Aliquando insanire iucundum est -blogista; kyseessä oli haaste, mutta otin taiteilijan vapauden ja käytin vain yhden kysymyksen niistä useista (ja senkin hieman kyseenalaiseen tyyliin). Kiitos silti haastamisesta!

lauantai 24. toukokuuta 2014

...

"Kyky ajatella tänään 
eri lailla kuin eilen
erottaa viisaan itsepäisestä."

(John Steinbeck)

torstai 22. toukokuuta 2014

XXIV

Rakastan niitä aamuja
kun saa loputtomiin juoda teetä
ja katsella koivujen vihreitä lehtiä.

Rakastan niitä hetkiä
kun muistan
miten pehmeät kädet sinulla on
ja sanot
että tämä ei ole leikkiä.

Rakastan sitä pimeyttä
joka kätkee kaiken epävarmuuden
eikä ole muita kuin sinä.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

XXIII

Päiväni kumisevat tyhjyyttään

                 keisarinmorsianta ja hannatädinkakkuja

elämäni pysyy raiteillaan
vain koska en jaksa enää
kuvitella.

Haaveeni ovat tallessa
eikä minun tarvitse
                 onneksi
paimentaa niitä.

Unelmiani te ette minulta vie.

Mä en yksin osaa

mä tarvisin kompassin
että pääsisin joskus tästä helvetistä pois
siltä tää maailma tuntuu, maailma sun jälkees

musta tuntuu etten oo elossa, en vaan osaa
en osaa olla minä
en osaa jatkaa
en.

-
Otsikon copyright Kaija Koo, en keksinyt itse.

tiistai 20. toukokuuta 2014

...

Kun omia sanoja ei ole, on onneksi Juha Tapio:

Saatan tarvita vain vähän aikaa 
että saatan
tämän kaiken joskus kauniimpana 
tulla näkemään
kunhan ensin totuttelen 
ikävään.

(Juha Tapio: Saatan)

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kolmen vuoden työ

Muutama kirjain
voi joskus
tehdä ihmisen onnelliseksi.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Carpe diem, rakas

Kuinka usein
sitä pettyykään itseensä
ja ihmisiin.

Täällä on aina pettymyksiä niille
jotka odottavat pettyvänsä,
ole siis vahva, kultaseni

toivo, usko, rakasta
kuin huomista ei olisi
ja eilinen ei huutaisi huomiota,

kuin eläisit tässä ja nyt.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Vuonna 2008

Elämä soljuu eteenpäin tasaisena virtana,
kysymättä minulta mitään.

Joskus tahtoisin
pysäyttää sen tiettyihin hetkiin
sanoihin
tekoihin
katseisiin
kosketuksiin
jotka voisin sulkea omaan pieneen häkkiinsä,
ja vapauttaisin ne sitten,
kun ne kertoisivat

elämäntarinani.

-

Mitä kertookaan minusta kun ymmärrän kolmetoistavuotiasta itseäni?

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

XX

Vaikka kaiken muun
veisitte pois

jää silti muistot
ja elämä,

                 se, jota ei ole jokaisella kuin yksi,
mutta mahdollisuuksia saatetaan antaa useampia


en saa hukata niitä!

perjantai 9. toukokuuta 2014

XIX

Tahtoisin unohtaa todellisuuden
paeta kaikkea tätä
humaltua ylimakeasta siideristä ja luulla
että kaikki on niin kuin ennen

ja nauttia vain ja ainoastaan
siitä pienestä hetkestä,
                                  siitä ainoasta joka on totta


mikäpä minä olen mitään toivomaan,
enhän osaa edes tässä todellisuudessa olla läsnä.

torstai 8. toukokuuta 2014

”Mustekaloilla on kolme sydäntä, mulla vaan yks, ja sitä ei saa särkeä”

Viisas mies tuo Anssi Kela, mietit,
                 ja sytytät kolmannen tupakan

(punasta mallua, minä muistan vuosienkin jälkeen)

sinä et katso kohti,
kun siteeraat
Dingoa: ”tässä sellissä riutuu särkyneet
                 sydämet”
ja tupakkasi kärki hehkuu kuin kuu.

Et uskaltanut silloinkaan
puhua suoraan

aina minä laitoin sanoja suuhusi
tai joskus harvoin
otit ne viisailta miehiltä


kuten Neumann tai Kela.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

XVII

Miten miljoonia
ja taas miljoonia
mahdollisuuksia
-      tulevaisuuksia

tämä maailma meissä kantaakaan.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Ohikulkijoita

Leikitään vaan
ettei mitään ole eikä tule,
ja minä olen pieni ja tyhmä,

näin vain unta.

Enhän minä enempää voi vaatia
en sinulta, ystäväni,
enkä itseltäni

Olemmehan vain ohikulkumatkalla.

Tuuli käy ja puhaltaa
ajatukseni karkuun

ehkä niistä yksi löytää luoksesi
sillä vaikka en mitään vaadi,
minä toivon.

torstai 1. toukokuuta 2014

XVI

Tällaisina päivinä
kun pitäisi olla iloinen
nauttia onnesta ja hetkestä ja ihmisistä, auringosta

on yksinkertaisempaa 

                 voi vittusaatana

olla vain hiljaa ja niellä kyyneleet
koska en jaksa enää yrittää

kertoa, miten matot olisi laitettu olohuoneen lattialle
miten olen huolissani
millaisena tahdon kahvini aamuisin
kuinka tärkeää on puhua                               

vaikka enhän minäkään jaksa
sitä puhetta, joka ei muuta mitään.