Joskus pitää
syödä sanojaan, ja tämä taitaa olla taas niitä hetkiä. Katkeransuloista.
Luvassa on
enemmän tai vähemmän lennokkaita ajatuspurkauksia, kutsukaa niitä runoiksi tai
miten vaan. Enemmän tai vähemmän ne myös kertovat minusta – sitä en tiedä, mikä
on totta.
Toivottavasti
tämä kuitenkin on jonkun uuden hyvän alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti